keskiviikko ilta. Pelkästään koneen hurina kuuluu ja näppäinten naputus.
Olin koko päivän kotona, koska meillä oli koulussa jotain ihme talviurheiluu joka ei iha napannu.
Niin ni otin sitte vähä ommoo lommoo. ^o) No mutta niin. Kotona vietetty päivä aiheuttaa mm. sen että ajattelee liikaa..
se tunne kun huomaa että joku asia ei ole enää korjattavissa on ehkä kauhein
ja kylmimmän tuntuinen tunne mitä voi kokea.
On olemassa ihmisiä joiden elämän perustarpeet on hyvin tai erittäin hyvin,
melkein täydellisesti ja silti jaksetaan valittaa. Se on minun mielestä sen merkki
että kohti maailmanloppua tässä ollaan menossa. Kun ei olla enää tyytyväisiä
mihinkään...
when you're not strong enough, you need someone who is.
Mielialaan taittuvia postauksia taas. Ei voi mitään.
Hyvää viikonjatkoa kaikille : )
-Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti